Miksi ihminen tekee asioita, joista tietää seuraavan pahaa mieltä ja tuskaista oloa? Miksi kaikki pitää tehdä kantapään kautta ja mennä sieltä, missä aita on korkeimmillaan? Miksei välillä voi kävellä suoraan vaan aina pitää mennä mutkan kautta? Miksi toistan aina samat virheeni?

Kielletty suudelma. En ole ikinä edes halunnut suudella "miestä". Nyt sitten järisyttävän kamalassa kännissä päätin kokeilla. Ei mitään järkeä. Ei todellakaan sen arvoista. Kaduttaa ihan helvetin paljon.

Tämä oli testi. Testin tulos on, että olen rakastunut. Jos en olisi, tämä suudelma ei liikuttaisi minua millään tavalla. Nyt liikuttaa. Ja liikuttaa häntäkin.

Aion kertoa, kun nähdään tänään. Hän jo arvasikin jotain. Tiesin sen.

Voi paska. Miksi en voinut hoitaa tätä juttua ilman tyhmyyksiä. Ei vielä seurustella. Tapaillaan. Mutta ollaan sovittu, ettei tapailla muita. Tai jos tulee semmoinen olo, että haluaa tapailla, niin pitää sanoa.

En halua tapailla muita. Tässä on hyvä. Toivottavasti tuo oli viimeinen suudelma ikinä kenenkään muun kuin hänen kanssa. Minä haluan hänet.