Sitten, kun 18. Sittenhän olen lainkin mukaan aikuinen. Kyllä sitten on pakosti hieman aikuismaisempi olo. Sitten kun minä täytän 20. Saan mennä groovimpeihin yökerhoihin. Saan ostaa viinaa. Siinä vaiheessa alkaa elämän tiet varmaanhahmottua. Sitten kun olen 22. Onkohan minulle siinä vaiheessa jo lapsia tai työpaikka? Sitten, kun olen 24. Opinnot ovat loppusuoralla ja työelämä häämöttää. Siinä vaiheessa varmasti tuntee itsensä aikuiseksi.

So wrong. Tunnen itseni edelleen keskenkasvuiseksi teiniksi, joka saa draamaa aikaiseksi mistä tahansa. Vaikka vessapaperin ostosta niin halutessaan. Olen edelleeb epävarma itsestäni, teoistani ja sanoistani. Ehken enää niin paljon kuin ennen, mutta olen kuitenkin.

En edelleenkään tiedä, kenen kanssa haluan elämäni jakaa. Olen tavannut elämäni aikana ihania miehiä ja kaikki olen häätänyt pois. Kaikkien vikoihin olen tarrannut ja nostanut vikoja esiin. Tämäkin seurustelusuhde tulee kuulemaan jossain vaiheessa tuomionsa, niin minusta tuntuu. En jaksa sen tyhmiä kommentteja ja sitä kun se ei pysy aina jutuissa mukana. Vihaan sitä, että heti kun minulla on paha olla, se ottaa etäisyyttä, eikä tiedä mitä tehdä. On kuin pelästynyt kauris silmät suurina, halaa hieman, mutta on ihan hukassa. Vihaan sitä, että se puuttuu kaupassa asioihin ja tinkii minun puolesta kun MINÄ olen ostamassa jotain. Ärsyttää, ettei se huomioi mitenkään. Ei yhtään romanttista iltaa edelleenkään, vaikka olen suoraan sanonut, että haluan romanttisen illan ja yön täynnä seksiä.  No ei. Ei, ei ja ei.Argh.

Niin ja edelleenkin olen yksinäinen ja tunnen itseni epäsosiaaliseksi. Kun tulin ulkomailta, päätin tutustua uusiin ihmisiin. Minä niin päätin ja minä niin tsemppasi. Ja nyt olen enemmän yksin kuin koskaan. On perjantai. Haluaisin tehdä jotain. Mennä ulos. Edes yrittää näyttää nätiltä. Haluaisin pitää hauskaa, nauttia. Ei ole ketään kelle soittaisin. Tai on kaksi miespuolista, toinen on hyvä ystävä ja toinen exä. Muttei ketään muuta. Miten minä aina ajaudun tähän tilanteeseen?? Haluan ystävystyä ja pysyä ystävinä. Opiskelun pitäisi olla elämäni sosiaalisinta aikaa. No, ei ole.

Olen yksin ja masentunut. Ja vitut minä miksikään opettajaksi halua.