Mitä on toiseus? Itse ajattelen käsitteen perustuvan yksilön omille tuntemuksille siitä, että on ulkopuolinen valtavirrasta tai jopa lähiympäristöstään. Ajattelen toiseutta nimenomaan yksilön tunteena. Ympäristön jäsenet eivät useinkaan näe toiseutta eivätkä tule ajatelleeksi sitä etenkään silloin, kun yksilö ei ole ulkoisilta ominaisuuksiltaan, käyttäytymiseltään tai taustaltaan muista poikkeava.

Minun kohdallani toiseus kulkee käsi kädessä yksinäisyyden tunteen kanssa. Toiseuteen liittyvät ajatukset siitä, että poikkean jollain negatiivisella tavalla muista. Kun huomaan tuntevani toiseutta, tulen epävarmaksi. Tarkkailen sanomisiani ja tekemisiäni. Punastun helposti, enkä osaa keskustella rennosti. Tunnen vieraantuneisuutta muita kohtaan.Tunnen myös, ettei kukaan oikeasti voi ymmärtää, mitä pääni sisällä on. Ymmärtäminen on vain näennäistä, ei todellista.

Entä sitten yksinäisyys? Toiseudesta seuraa yleensä yksinäisyyden tunne. "Kukaan ei ymmärrä, olen yksin ajatusteni kanssa" Yksinäisyys on minulle negatiivisesti värittynyt käsite. Minulle ei ole olemassa positiivista yksinäisyyttä, mutta positiivista yksinoloa kylläkin! Joskus yritän kääntää yksinäisyyden yksinoloksi, mutta harvoin se onnistuu. Yleensä tunne on niin vahva, että itkun vuodatus on väistämätöntä. Kun tunne on suurimmmillaan, piiloudun peiton alle, vedän reunat tiivisti kiinni ja itken tyynyn märäksi. Joskus menen levottomaksi.

Tiedän, etten ole yksin, mutta tässä asiassa tunne on tietoa vahvempaa. Mistä tämä kaikki sitten johtuu? Uskon, että monestakin eri syystä. Olin outo lapsi. Kuljin metsäpolkuja pitkin, kerroin tarinoita en kenellekään, vietin aikaani paljon eläinten kanssa, ihmettelin elämää ja luontoa jo polvenkorkuisena. Jo tuolloin viihdyin paljon yksin omien ajatusteni kanssa. Kun viihtyy yksin, saattaa jossain vaiheessa huomata, että entiset ystävät ovatkin enää kavereita.

Pidän silti itseäni sosiaalisena. Tai ehkä pikemminkin sosiaalisesti taitavana. Koen omaavani kohtalaisen hyvän tunneälyn ja pystyväni lukemaan ihmisiä. Tutustun ihmisiin kohtalaisen helposti, mutta ystäviä minulla on vain vähän. Minusta teennäinen ystävyys on kamalaa. Sellainen, että on jonkun ystävä vain siksi, että ystäviä tarvitaan.Minä toivon, että ystävyys olisi aina enemmän. JOnkinlaista sielujen kumppanuutta.

Minulla on lapsuudesta vain muutama ihminen, joihin pidän yhteyttä. Muut ovat syystä tai toisesta kaikonneet. Alakoulussa ja yläkoulussa kaksi minulle kaikista tärkeintä ystävyyssuhdetta kariutui. Kummallakin kerralla minut vain hylättiin. En edelleenkään tiedä, mitä tein väärin, minkä luulen heijastuvan tähänkin päivään ja näihin oloihini. Lukiossa olin hyvä jutun heittäjä ja hauska viihdyttäjä. Seurustelun kautta sain uuden parhaan ystävän. Hän oli sielujen kumppani minulle. Hänen kanssaan olin aina kotona. 17 vuotiaasta lähtien olen seurustellut melkein koko ajan, ehkä yhteensä noin kuusi vuotta. Miesten kanssa asiat ovat helpompia. Heidän kanssaan en tunne toiseuttakaan niin usein kuin naisten seurassa, He ovat mutkattomia ja rehellisiä, eivätkä tartu niin helposti pikkujuttuihin kuin naiset.

Minulle toiseuden tunne on riesa, josta haluan eroon. En tunne sitä päivittäin tai edes viikoittain. Joskus se vaan iskee päälle ja musertaa. Nouseminen on vaikeaa. Päällimmäisenä mielessä on vain yksi kysymys: "Miksi olen näin outo?" Olen tyytyväinen,että tiedostan oloni ja haluan siihen parannusta. En tahdo jokin aamu herätä harmaan kaksion nurkassa lojuvasta sängystä ja todeta, että olen ihan oikeasti yksin. En halua ajaa itseäni yksinäisyyteen.

 

Alexi Murdoch/ Song for you

So today I wrote a song for you
Cause a day can get so long
And I know its hard to make it through
When you say theres something wrong

So im trying to put it right
Cause I want to love you with my heart
All this trying has made me tight
And I dont know even where to start

Maybe thats a start

Cause you know its a simple game
That you play filling up your head with rain
And you know you are hiding from your pain
In the way, in the way you say your name

And I see you
Hiding your face in your hands

Flying so you wont land
You think no one understands
No one understands

So you hunch your shoulders and you shake your head
And your throat is aching but you swear
No one hurts you, nothing could be sad
Anyway youre not here enough to care

And youre so tired you dont sleep at night
As your heart is trying to mend
You keep it quiet but you think you might
Disappear before the end

And its strange that you cannot find
Any strength to even try
To find a voice to speak your mind
When you do, all you wanna do is cry

Well maybe you should cry

And I see you hiding your face in your hands
Talking bout far-away lands
You think no one understands
Listen to my hands

And all of this life
Moves around you
For all that you claim
Youre standing still
You are moving too
You are moving too
You are moving too
I will move you