Joka syksy joutuu lukemaan siitä, miten masennuksen kaltainen olotila valtaa ihmiset: valon määrä vähenee, tekee mieli käpertyä peiton sisälle suklaata syömään ja mikään ei oikein nappaa.

Mutta mikä tämä sitten on? Kun ensimmäiset aurongonsäteet kutittaa nenänpäätä, alkaa ahdistaa. Kurkkua kuristaa. Oksettaa. Inhottaa. Omakuva irvistää peilistä ja huutaa:"Ähä paska! Katso nyt miltä näytät, idootti löysä teknologian aikakauden oksettava kuva". Ja opiskelu. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Deadlineja viiko sisällä joku 5-10. Ei vaan saa aikaiseksi. Ei pä toimi tai sormet kirjoita.

Mutta silti. Ei saisi valittaa.

Mullahan menee "ihan hyvin".