10 kuukautta tiivistettynä:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

18.1. Kahden vuoden seurustelusuhteeni henkinen ikä on seitsemän vuotta. Eli onkohan se sitten kahden vuoden päästä 14. Tämä on asuinkumppanuutta. On ihan mukava olla kahdestaan. Mihin se riittää?Missä on se romanttinen rakkaus? Missä on tunteiden palo ja järjetön halu? Missä on tuliset riidat ja sovintoseksi? Missä on elämäni tempperamenttisuus ja palo? Entä jos kuljen tuttua ja turvallista polkua. Ehkä se riittää

 

28.4 Mutta se siitä. Mietin yhä useammin eroa. Päivittäin oikeastaan. Alkaa tuntua, että tsemppaan itseäni siihen pikkuhiljaa

 

23.6Toivon, että huomenna herätessäni olen tullut niihinm aatoksiin, että tässä tämä nyt on. Tämä on minun tuleva aviomieheni. Mutta en usko että näin käy. Kun ei tunnu siltä. Ahdistaa.

 

25.6Soitin äidille toissailtana. Se on ihmissuhdejutuissa yllättävän fiksu ja osaa rauhoittaa minut aina pahan paikan tullen. Toivoin että se sanoisi, että nyt on aika mennä. Aika jättää tämä turvallinen ja tylsä suhde ja katsoa maailmaa uudesta, itsenäisestä näkökulmasta.

 

5.8 Se ei riitä, että meillä on kivaa yhdessä. Se ei riitä siihen, että lupaamme olla toisiamme varten ja lupaamme elää tätä elämää yhdessä,

 

8.8 Miten osaisin päästää irti

 

1.9 Jo alkoi miesten sadan metrin juosujen aikoihin toisen pärstä taas oksettaa, Ja nyt ihan kunnolla. Miksi sillä on tuollainen tukka? Miksi sen nenä ei sovi ollenkaan sen päähän? Miksi se sanoo taas kaikkea typerää? Miksei se voi käyttäytyä aikuisemmin? Yök, miten vetelä ihminen. Hyi,miten luotaan pois työntävän näköinen.

 

30.9 Good bye my lover, good by my friend, you have been the one, you have been the one for me.

 

19. 10Niin kohvasti ahdistaa. Edelleen ollaan kytätty yksiöitä, mutta ei oo tärpännyt vielä. Ahdistaa sekin