Nyt voin sitten allekirjoittaa sen, mitä aiemmin eli kesäkuussa äidille lupasin :"lupaan, etten hätäile". Ja en ole hätäillyt.Kuusi kuukautta olen miettinyt, pohtinut, tuumaillut ihan kunnolla ja ajan kanssa. Nyt alan olla valmis. Kokonaisuudessaan olen tällä hetkellä miettinyt vakavasti eroa noin kolmanneksen koko suhteemme ajasta. Onko siinä tarpeeksi miettimistä?

Tänään minä juon suruuni, juon ahdistukseeni, vaikkei se autakaan. Ahdistaa huomenna entistä enemmän. Tämä on perseestä. Toinen katsoo lätkää, muttei katso, minä teen läksyjä mutten tee. Olemme ahdistuneita toistemme läsnäolosta. Tuskaista. Alkoholi rentouttaa edes hieman.

Ei pidä ottaa tätä tavaksi.