Pää on tyhjää täynnä. Pitäisi suunitella matematiikan ja liikunnan tunteja, mutta krapula karkoittaa viimeisetkin ajatukset päästäni.

Olen päättänyt hakea vaihtoon Ranskaan. Todennäköisesti kahdenvälistä vaihtopaikkaa Caenin yliopistosta. Aika hurja ajatus, että asuisin vuoden toisessa maassa. Se on ehkä juuri se mitä minä tarvitsen. Minun täytyy katsoa elämääni uudesta näkökulmasta, jotta oppisin arvostamaan tätä hetkeä ja omaa elämääni ja ennen kaikkea itseäni. Huomaan jatkuvasti ajattelevani, että olen tylsä. Minussa ei ole mitään kiinnostavaa. Olen se naapurin tyttö. Hymy herkässä ja tavat hallussa. Haluan lisää särmää. On minussa sitä ennen ollutkin, mutta nyt kaikki tämä häslinki ja ihmissuhdeajatukset ovat vieneet minusta hirveästi puhtia.

Ensi viikolla minulla on kämpän haku ilmoitus viimeinkin lehdessä. En kyllä usko että tärppää. Toivon kuitenkin.Mitä luulet, uskallanko oikeasti lähteä omilleni? Minä en tiedä vielä.