Tein eriskummallisen ratkaisun ja jäin jouluksi Pohjois-Karjalaan. Alunperin oli tarkoitus lähteä lauantaina vanhempien luokse Etelä- Savoon ja tulla takaisin 26.12 ja lähteä taas vanhempien luo 27.12. Mutta väsytti, ahdisti, stressasi. Ja minkä minä tein? Minä jäin tänne.

Heräsin aamulla yövieraan kainalosta. Nukuimme vaan, jotain muuta pientä. Oli hyvä herätä toisen sylistä.Tein terveellisestä aamupalasta jouluisen kynttilöiden ja Vesa-Matti Loirin laulaman "Varpunen jouluaamuna"- kappaleen avulla.   Aamupalan jälkeen siivoilin vähän illan kokkailu jälkiä, laitoin kinkun(4 ja puoli kiloa!!!!)uuniin ja sitten syvennyin katsomaan lumiukkoa. Se on niin herttainen, kun pistää sen ananaksen nenänsä tilalle.

Kolmelta kävin puolen tunnin saunan itsekseni ja nautiskelin samalla yhden Crowmooren. Sauna teki kyllä hyvää. Telkkarista katsoin myös hyväntekeväisyyskonsertin ja ihastelin Maria Ylipään sointuvaa ääntä ja Anna Eriksonin valovoimaisuutta ja omituista yhdistelmää herkkyyttä ja silkkaa voimaa.

Kävin koiran kanssa jokin aika sitten ulkona. Valot taisivat olla noin viidessä asunnossa, muuten ikkunat ilmoittivat asukkaiden poissaolosta pimeydellään. Olen soittanut tänään monta puhelua. Etenkin illalla, kun iski yksinäisyys. Tiesin, että se tulee, mutten muistanut miltä se tuntuu. Ystävät kertoivat joulukuulumisia perheen parista: luistelua, ruokailua, saunaa, paketteja ja haudalla käyntiä.

Huh. Olenpa yksin. Taidan ottaa koirulin kainaloon ja mennä syömään riisipuuroa, joka on ollut nyt 1 1/2 tuntia uunissa. On ikävä kotia. Mutta silti on kummallisen hyvä olla. Olen vain ollut. Touhunnut juuri sitä mitä haluan, kuunnellut hyvää musiikkia ja koettanut maalata akvarelleilla oloni paperille.

Tämä on ensimmäinen jouluni yksin. Aika ikimuistoinen...

Katso ympärillesi. Muista arvostaa läheisiäsi myös huomenna. Muista arvostaa heitä joka päivä. Arvosta myös itseäsi ja nauti elämästä, sillä se on tässä ja nyt. Rauhallista joulua.