Taustalla soi Soul Asylumin Runaway train. Upea biisi, jonka kuulin ensimmäisen kerran joskus varhaisteini-iässä. Video taisi tulla YLE:llä pyörineessä lista- ohjelmassa. Muistan aina videon lopun, jossa nainen ajaa autolla rattaiden viereen, varastaa lapsen ja juoksee pois. Äiti juoksee auton perään nähden vain takavalot.

Järjetöntä, miten paljon maailmassa on kateissa lapsia. Järjetöntä, miten paljon vääryttää lapset muillakin tavoin joutuvat kohtaamaan. Järjetöntä, miten pahoja ihmiset, etenkin aikuiset voivat olla.

Toivon, että osaisin tehdä jotain. Tuntuu vain, että mikään ei riitä. Tuntee itsensä niin avuttomaksi ja riittämättömäksi. Totuus on, että jos aloittaisi tekemisen, saattaisi yllättyä siitä, miten paljon yksi ihminen itse asiassa voikaan saada aikaiseksi. Onhan tästä lukemattomia esimerkkejä maailmamme historiassa. Maasta se pienikin ponnistaa, taivaisiiin asti voi kurkottaa.

Oma panokseni lasten hyvinvointiin on ammatinvalintani ja panostukseni asiaan sitä kautta. Tiedän, että joudun tulevassani ammatissani vaikeiden asioiden, vaikeiden tapausten äärelle. Tiedän, että joudun ratkaisemaan ammatissani monta erilaista ongelmakohtaa/ solmua. Tiedän, että tulee päiviä, jolloin tunnen itseni ja voimavarani riittämättömiksi. Mutta minä teen parhaani. Jos edes yksi lapsi muistaa minua aikuisena lämmöllä ja kiitos sydämmessään, olen saavuttanut tavoitteeni.

"Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestäkään aivan varma." (Albert Einstein)