En voi taas kuin hämmästellä! Olen tavannut elämäni aikani monta toinen toistaan ihanempaa miestä. Ihana mies on minusta ennen kaikkea aito. Ihana mies on aito ja rehellinen kaikkine vikoineen ja ärsyttävine piirteineen. Ihana mies on myös aina turvallinen. Pärjään kyllä itsekin, mutta silti turvallisuus tuntuu hyvältä.

Olen nyt tapaillut kunto-ohjaajaani kolme kuukautta.,Se on yksi neljäsosa vuodesta. En silti halua seurustella. Haluan katsella, tutkia, tsuumailla. On vaan välillä sellainen olo, että tämä on toista kohtaan epäreilua. Toisella kun on kuulemma jo unelmat ja suunnitelmat päässään. Olen sanonut, etten ole niille valmis. Haluan tapailla myös muita. Haluan tutustua uusiin ihmisiin. Haluan tuneta itseni vapaaksi. Nyt mennään siinä rajoilla, tunnenko vai enkö...

Noh, kävin tänään kahvilla. Tämä tapaus piiritti minua viime kesänä työpaikallani. Pyysi ulos ja flirttaili. Aika suloinen, mutta vähän liikaa yritystä. Sovittiin vuoden lopussa, että mennään tämän vuoden alussa kahvilel. Lupasin... Mutta sitten kunto-ohjaaja vei ajatukset ja ajattelin, että antaa olla.

Olin viime viikolla vaatekaupassa ja näin kun se seisoi toisessa kaupassa. Näytti niiiin hyvältä. Punastuin ja sen tajuttuani punastuin lisää. Se ei huomannut minua. Sain äkillisen päähän piston ja laitoin viestin, että kahvit kelpais. Oltiin kaksi tuntia. Juteltiin sitä sun tätä. Välillä oli hiljaisia hetkiä, mut niin vähän, ettei ne alkanut ahdistaa.

Päällimmäisenä mieleen jäin mantelisilmät. Kaksi ruskeaa ja leikkisää. Kutsuvaa... Huh. Nyt on pää taas ihmeissään. Ja seksi mielessä. En kohta enää muista, miltä se tuntuu kun viime kerrasta on niin pitkä aika.Pitäisiköhän ensimmäistä kertaa elämässään antaa mennä sen kummampia miettimättä...Voisi olla.

Aamulla herätys puoli kuusi. Nyt uinumaan. Kauniita unia ja ihanien miesten kuvia. Kiitos suomalaiset miehet, olette te aika upeita...